Progressiivinen ALV ja muut syndikalistiset verot

Tänä keväänä keskustelu valtion budjetin tasapainottamisesta käy kiivaampana kuin koskaan. On nostettava tuloverotusta, arvonlisäveroa ja tehtävä myös eniten köyhiä koskettavia leikkauksia. Se, mihin painotuksiin näissä rahanhankintakeinoissa päädytään, onkin puhdasta politiikkaa. Eniten pöyristyttäviä ajatuksia esitti eilisessä A-talkissa esiintynyt yrittäjä Harri Suutari, joka sai kokoomuksen Sampsa Katajankin näyttämään demarilta.

YLE A-Studio: Talk 1.3.


Progressiivinen ALV

Nämä väännöt erilaisten jo olemassa olevien valtion kulunhallintatapojen välillä eivät ole kuitenkaan niin kiinnostavia, kuin uusien, uuden tekniikan mahdollistavien verotusmuotojen kehittäminen. Yksi tälläinen olisi progressiivinen ALV. Progressiota ALViin voisi lisätä ainakin kolmella keinolla:

1) Luksustuotteiden ja -palvelujen kovempi arvonlisäveroprosentti. Näihin laskettaisiin vain todelliset luksustuotteet kuten konjakki ja Lapin moottorikelkkasafarit, ei esimerkiksi kaikkia elintarviketuotteita, jotka eivät ole Rainbow:n tai muiden kauppojen omien merkkien valmistamia.

2) Hiilijalanjälkeen perustuva progressio. Luontoa enemmän kuluttavat tuotteet ja -palvelut kuuluisivat korkeamman ALV:n piiriin.

3) Tuloverotietoihin perustuva progressio. Sirukortilla maksettaessa pienituloiset saisivat ALV-alennuksen kassalla. Tämä toteutettaisiin siis valtion ja pankkien yhteistyönä, aivan kuten verkkopankkitunnistautuminenkin toimii nykyään. Tästä olisi mielenkiintoista kuulla kommentointia enemmänkin, koska aiheesta ei ole keskusteltu juuri ollenkaan.

Näistä kolmas progressiomalli lienee kaikkein tuottavin verokertymän kannalta, joten sitä kannattaisi lähteä ainakin kehittämään. Mallissa käteisellä maksettaessa olisi käytössä luonnollisesti korkeampi, "normaali" arvolisaverokanta, jota rikkaammatkin maksaisivat. Jos progressio toimisi toisinpäin, eli rikkaimmille olisi normaalia kovempi prosentti, he luonnollisestikin alkaisivat käyttämään käteistä enemmän ja malli ei toimisi.

Yksityisen sektorin palvelu- ja tuotemyyntiin laajennettaessa tuo sirukorttimalli olisi tietysti laajempi hanke, ja aiheuttaisi jonkin verran suuremmat tietoturvariskit, mutta julkisen puolen palveluissa tuollainen ALV-alennus olisihelpompaa ottaa käyttöön.

Käteisellä maksaminen on joka tapauksessa vähenemässä. Tämä lisäisi myös sirukortilla maksamisen houkuttelevuutta ja näin ollen kitkisi osaltaan myös harmaata taloutta. Marginaalinen ongelma tässä kuitenkin on niinsanotut yhteiskunnan ulkopuolella elävät kerjäläiset, jotka käyttävät ainoastaan käteistä rahaa. Ehkä tämä toimisi kuitenkin sitten keppinä / porkkanana siirtymisessä yhteiskunnan järjestelmien piiriin.

Jotta kuitenkin päätarkoitus eli verotulojen kasvu saataisiin aikaiseksi, olisi näin korotettava normaalia ALV-prosenttia tuntuvasti. Tälläisellä progressiivisuudella se ei kuitenkaan olisi mikään ongelma vasemmistolle tai suurimmalle osalle muistakaan puolueista.

Regressiivisten verojen ja maksujen poisto

Nyt hallitus on jo poistamassa yhtä regressiivistä maksua, eli TV-lupaa, joka on euromääräisesti samansuuruinen jokaiselle. Tälläisiä veroluontoisia maksuja, joissa on sitä suurempi vero-% mitä pienemmät ovat henkilön tulot, sanotaan regressiiviseksi veroksi.

Tämän lisäksi on syytä puuttua myös muihin tasahintaisiin maksuihin, joita ihminen joutuu maksamaan jossain vaiheessa elämäänsä. Näihin lukeutuvat mm. terveyskeskusmaksut ja miksei myös reseptilääkekustannukset. Näiden osalta regressiivisyys poistettaisiin ottamalla käyttöön edellä mainittu progressiivinen ALV.

Tobinin-Spahnin vero

Nyt jo Ranskassa ollaan ilmaistu voimakkaasti halukkuus ottaa käyttöön Tobinin-vero, eli rahoitusmarkkinavero. Tätä veroa ollaan kuitenkin kritisoitu mm. sillä, että se vähentäisi huonolla tavalla spekulaatiota ja siirtäisi rahoitustoiminnan sinne, jossa tätä veroa ei ole. Siksipä onkin aiheellista yrittää mahdollisimman laajaa rahoitusmarkkinaveron käyttöönottoa.

Tätä ajaa mm. maailmanlaajuinen järjestö Attac, joka ajaakin hieman muokattua versiota tästä verosta, Tobibi-Spahnin veroa. Tämän mukaan finanssitransaktiovero olisi sitä pienempi, mitä kauemmin omistaja pitää arvopaperia hallussaan. Valuuttakaupassa tämä vero toteutettaisiin, että normaaliaikana valuuttakaupasta perittäisiin alhaisempaa perusmaksua, kun taas valuuttakriisien aikana maksu nousisi tuntuvasti useilla kymmenillä prosenteilla.

Kun tämäkin talouskriisi johtuu pääasiassa keinottelusta erilaisilla velkarakenteilla, onkin varsin tarpeellista säätää tälläisiä keinottelua ehkäiseviä rakenteita. Keinottelua esiintyy eniten juuri silloin, kun rahoitusmarkkinoiden laumakäyttäytymisestä johtuva arvopaperien yliarvostus on suurimmillaan. Tähän Attacilla on muitakin ratkaisuja, kuten osakkeiden muuttaminen joukkovelkakirjojen kaltaisiksi määräaikaisiksi arvopapereiksi.

Suomen Attac

Vallalla oleva tilanne

Nämä rahoitusmarkkinaverot sekä solidaarisuusverot ovat kuitenkin valitettavasti tällä hetkellä vain pieni sivujuonne talouskriisin hoidossa. EU:ssa on ollut jo kauan vallassa keskustaoikeistolainen EPP, jonka politiikkaa noudatetaan laajasti myös jäsenvaltioiden omissa parlamenteissa, niin myös Kokoomus-Suomessa.

Tämän talouspolitiikan kriisiä ehkäiseviin toimiin kuuluvat voimakas tarve vähentää julkisen puolen menoja ja tasapainottaa valtioiden budjettia julkisen puolen rajuilla leikkauksilla, joita on tehty massiivisesti euroryhmän kriisimaissa ja joita tehdään tänä keväänä myös meillä.

Sen lisäksi rahoituslaitosten valvontaa pyritään lisäämään rankasti ja luomaan EU:lle tälläisen valvovan elimen asemaa joka tarkastaisi jäsenvaltioiden budjetit. Vaikkei tämä ole hyvä eikä huonokaan asia, niin se ei parannan nykytilannetta juuri lainkaan, koska itse uusliberalismin suuntaan kehittyvään talousjärjestelmään ei puututa ollenkaan.


Tämä kuitenkin säilynee vallitsevana tilanteena vielä kauan, sillä oikeistopoliitikot ovat painottaneet omaa linjauksinaan ainoina oikeina järkevinä ratkaisuina tässä tilanteessa. Sen lisäksi todella usein kuulee siitä, kuinka tämä linja on merkki vastuunkantamisesta ja kaikenlainen kritisointi on joko ideologista haihattelua tai sitten populistista huutelua oppositiosta.

Totta ja toivoa kaikille lukijoille!

Pressa 2012: Ultimaalinen lokakampanjagalleria

Tähän juttuun listaan muutamaan eri kategoriaan netissä vastaan tulleita pilapiirroksia ja jopa raukkamaisesti vyön alle lyöviä loanheittokuvia. Nopeasti vilkuilemalla huomaa jännän huomion että Niinistöstä löytyy huomattavasti enemmän "asiapilakuvia", kun taas Haaviston mollaamiskuvat tuntuvat keskittymään paljolti hänen seksuaaliseen suuntautumiseensa.

"Hehän ovat kuin kaksi marjaa" -kuvia

 

Haavistoa käsitteleviä pilakuvia

Haavistosta ja Niinistöstä julkaistiin myös CV-vertailu, jossa Haaviston CV oli puuttellinen ja saatu muutenkin vaikuttamaan tahallisesti selkeästi huonommalta kuin Niinistön, homokorttia unohtamatta tottakai. Tämä CV poiki myöhemmin myös vastaavan Niinistöä huonompana esittävän CV:n, sekä myös molempia tasapuolisesti käsittelevän. Tässä kuitenkin alkuperäinen: 

Niinistöä käsitteleviä pilakuvia

Ja lopuksi loistavat kakkosläppää sisältävät Fingerporit:

 Galleriaan päivitetään lisää kuvia niiden ilmaantuessa. (Linkkejä saa postittaa kommentteihin)

Vastakkainasettelu sai uuden akselin

Alunperin Kokoomuksen vaalikampanjasta 2000-luvun vaihteessa lähtenyt hokema "Vastakkainasettelun aika on ohi" on johtanut tänä päivänä siihen, että mediassa ja oikeiston lisäksi varsinkin Vihreiden ja Perussuomalaisten puheissa todetaan useaan otteeseen että vanha oikeisto-vasemmisto -luokittelu on aikansa elänyt.

Tästä liian helposti tulee mieleen, että näitä arvojen äärilaitoja ei enää olisi olemassa ollenkaan, koska on tullut paljon merkittäviä puolueita jotka asettuvat osittain molemmille puolille tuossa vanhassa asetelmassa. Toisaalta oikeisto-vasemmisto -akselilla vain toinen tunnustautuu selkeästi arvojensa mukaiseksi, vasemmistolla on Vasemmistoliitto (tai Vasemmisto) ja taas oikealla Kokoomus yrittää jo virallisestikin julistautua keskusta-oikeistolaiseksi puolueeksi. Pitäisikö Vasemmistoliitonkin vaihtaa nimensä Kokoomuksen hengessä vain vaikkapa Liitoksi?

Tosiasiassa oikeisto-vasemmisto -luokittelu on aikansa elänyt puolueiden ainoana luokitteluna. Jo pitkään on puolueita luokiteltu myös konservatiivi-liberaali -akselistolla ja varsinkin nyt presidentinvaalien toisella kierroksella on myös media lähtenyt arvioimaan ehdokkaita tällä asteikolla. Tosin Niinistö yritti torpata nopeasti tätä luokittelua kysymällä että "Kuka tässä on konservatiivi ja kuka se liberaali?"

Tähän kysymykseen on tosin helppo vastata, ainakin niin että kumpi on konservatiivisempi ja kumpi liberaalimpi.

Vastakkainasettelusta syytetään helposti varsinkin vasemmistoa sen tiukasti "kiihkoillessa" aatteidensa, eriarvoistumisen, tuloerojen kasvun, vähemmistöjen tai työläisten oikeuksien puolesta. Ja jos oikein spekuloidaan, niin vasemmisto ei näistä aatteista voi luopua, siinä kun kokoomuslainen oikeisto voi koska vaan kosiskella työläisporukkaa, ydinaatteitensa pysyessä samoina.

Viime vuosina Kokoomus on tässä onnistunutkin loistavasti, ainakin vaalitulosten perusteella. Ehkä yksi syy onkin tässä oikeisto-vasemmisto -luokittelun tahallisessa heikentämisessä.

Miksi oikeisto-vasemmisto -akselia ollaan tahallisesti väheksytty viime aikoina nostamatta liberaali-konservatiivi -akselistoa siihen näkyvästi rinnalle, vaikka tuon vanhan luokittelun "heikentymisen" syynä on se että liberaalit ja taas uuskonservatiivit ovat olleet ne jotka ovat tullet "sotkemaan" vanhaa puoluekenttää?

Niin helppo olisi tästä syyttää taitavaa ja rahallisesti suurta Kokoomuksen puoluekoneistoa, jolla on missiona jo pidempään ollut vasemmiston heikentäminen, vasemmiston tarratessa tiukasti vanhoihin teemoihinsa ja vanhaan oikeistovastaisuuteensa. Mutta ehkä myös oikeistopopulismin esiinmarssilla on tässä oma ansionsa. Jännää on toki, että jo vuosia merkittävänä puolueena olleella, liberaalilla Vihreillä ei ole ollut juuri mitään vaikutusta liberaali-konservatiivi -akseliston nousuun, siis ennen PS:n nousua.

Ehkä oikeiston arvojen vastustaminen on liian lähellä jokaisen omaatuntoa, ja siksi oikeiston on kehitettävä joko taitava markkinakoneisto tai sumennettava vanhaa puoluekenttää pärjätäkseen. Joka tapauksessa, muistakaamme, että puolueet sijaitsevat nykyään pätevällä nelikentällä:

http://www.jussihakala.fi/vaalit2011/puolueet.png


Tällä englanninkielisellä testillä pääset mittaaman oman poliittisen sijaintisi:

http://www.politicalcompass.org/test

Presidentinvaalien 2012 2. kierroksen ennuste

Vuoden 2012 Presidentinvaalien 2. kierroksella ovat vastakkain ennen vaaleja ylivoimaisena suosikkina ollut Kokoomuksen Sauli Niinistö ja Vihreiden Pekka Haavisto. 1. kierroksella Niinistö sai huikeat 550 000 ääntä Haavistoa enemmän, mutta 2. kierros tuskin silti on läpihuutojuttu, niinkuin Lipponen ehti jo virheellisesti tokaista samalla kun ilmoitti jättäytyvänsä politiikasta.

Toisen kierroksen tulevat ratkaisemaan tietysti muita kuin Haavisto tai Niinistöä äänestäneet. Laadin pienen taulukon, jossa spekuloin sillä että kuinka suuri osuus kunkin ehdokkaan kannattajista siirtyy Haaviston ja kuinka suuri osuus Niinistön taakse. Ja tädää, tässä se taulukko tulee:

	1. k.%	N/osuus	H/osuus	N/%	H/%	2. k./%
Sauli Niinistö	37,0					51,2
Pekka Haavisto	18,8					48,9
Paavo Väyrynen	17,5	0,4	0,6	7,0	10,5
Timo Soini	9,4	0,3	0,7	2,8	6,6
Paavo Lipponen	6,7	0,2	0,8	1,3	5,4
Paavo Arhinmäki	5,5	0,0	1,0	0,0	5,5
Eva Biaudet	2,7	0,3	0,7	0,8	1,9
Sari Essayah	2,5	0,9	0,1	2,3	0,3

Eli Suomen Presidentti 2012-2018 on Sauli Niinistö 51,2% äänisaaliilla!

Ei vaines, ei kannata vielä julistaa sillä kisa on tuonkin skenaarion mukaan äärimmäisen tiukka. Karsiutuneiden ehdokkaiden äänisaaliiden jakautuminen on ennustettu sen mukaan ketä ehdokkaat ja puolueen kansanedustajat ovat julkisuudessa sanoneet 2. kierroksella tukevansa. Perussuomalaisten äänten jakaantuminen suurimmaksi osaksi Haavistolle selittyy Soinin ja Hirvisaaren julkisesta Haaviston tukemisesta ja siitä, että Perussuomalaiset ovat todella Kokoomus- ja porvarivastaisia. Kuitenkin puoleen "Nuiva-osasto" saattaa kallistua Salen puoleen.

Vasemmiston äänten jakautuminen lienee selviö. Korkeintaan Lipposen kannattajista saattaa pieni osa vuotaa Niinistölle. Kristilliset kallistunevat lähes kaikki Niinistölle, kun Essayahkin ilmoitti äänestävänsä näin. Rkp:n ja Biaudet:n kannattajista taas enemmistö äänestää liberaalia ja mahdollisimman suvaitsevaa ehdokasta.

Lopulta Presidentintekijäksi muodostuvatkin siis Väyrysen kannattajat. Väyrynen esiintyi kaikissa tenteissä kovin hyökkäävästi Niinistöä kohtaan, joten voisi olettaa että hienoinen enemmistö äänestää häntä vastaan. Väyrysen joukoissa on myös paljon eduskuntavaaleissa Perussuomalaisia äänestäneitä, joten porvarivastaisuutta löytynee hiukan. Toisaalta Väyrysen joukossa on myös paljon konservatiiveja ja niitä jotka saattoivat katkeroitua tiukasta hopeakamppailusta 1. kierroksella.

Toinen ratkaiseva joukko ovat ne, jotka eivät äänestäneet 1. kierroksella vaan osallistuvat vain toiseen "ratkaisevaan" kierrokseen. Voisi epäillä, että ahkerasti äänestäviä Kokoomuslaisia tässä joukossa ei juurikaan ole.

Asetelma keikahtaakin siis todella helposti toisinpäin. 

Väyryskannattajien niinistövastaisuus, "nuivien" määrä Perussuomalaisissa ja 2. kierroksen uudet äänestäjät ratkaisevat presidenttipelin. Jo 5% osuuden liikahdus Soinin ja Väyrysen kannattajissa Haaviston puolelle vie Haaviston Presidentiksi.

Eiköhän viedä Suomi tukevasti edistyksen polulle ja muisteta äänestää mahdollisimman pientä numeroa! :)

Perus suomalaisen opposition päämurjaisija

Timo Jytky arvostelee kovin sanoin hallitusneuvotteluihin lähteviä puolueita "kansanvallan haudankaivuusta", kun toimitusministeriö tuo Portugali-tukipaketin eduskuntaan ennen varsinaisen uuden hallituksen muodostamista. Näin mm. Vasemmistoliitto pääsee äänestämään tyhjää tai vastaan, ja voi silti osallistua tulevaan sateenkaarihallitukseen. Ja EMU:han ei Suomen puolueita ollenkaan painosta tekemään päätöstä mahdollisimman nopeasti, hallitusvastuuseen tähyävien puolueiden ideahan tämä on juu. Hallitusneuvottelut kun tulevat kestämään melkoisen kauan, kiitos vaalivoittajien vastuusta vetäytymisen.

Soini yrittää selkeästi puhua itsensä piiloon siltä tosiasialta, että Portugalin tukipaketti ei ole se seikka minkä takia puolue tosiasiassa jättäytyi hallitusneuvotteluista. Samasta toimitusministeriön meiningistä puhuttiin jo silloin kun PS harkitsi osallistumistaan. Jos Soini ja PS ei tätä ymmärtänyt ennen tiukkasanaista päätöstään olla osallistumatta hallituksen muodostamiseen, niin puolue on joko äärimmäisen kokematon tai sitten tavattoman surkea neuvottelualttiudessaan.

Politiikan tärkeimpiin työkaluihin kun kuuluu rakentavan kritiikin, asioiden yksinkertaistamisen ja vallankahmimisen lisäksi myös päätösten tekeminen. Ja kun päätöksiä saadaan aikaan niin neuvottelukyky on kaikkein oleellisinta, jotta omat linjaukset tulisivat huomioon otetuiksi päätöksiä tekevissä neuvostoissa. Ja tämä tietenkin korostuu valtioneuvoston toiminnassa. Siksi jo hallitusneuvotteluihin osallistuvia puolueita on niin helppo syyttää takinkäännöstä. Ja viihdelehdistö repii komeita otsikoita.

Vasemmistolla on erittäin pitkät perinteet ja ehkä eniten kokemusta erilaisista neuvotteluista isompien kanssa, joissa yritetään muuttaa talouden ehdoilla tehtyjen linjausten suuntaa oikeudenmukaisemmiksi kansalaisten tarpeita ajatellen. Tätä neuvottelutyötä on tehty ainakin toista vuosisataa niin valtiotasolla, kuntatasolla, etujärjestöissä ja työpaikoilla. Mikä on Perussuomalaisten osaamistaso tässä?

Keskustan Pekkarinen lähtee Soinin taustakuoroksi ja kehuu Soinia suoraselkäiseksi siitä että pitää sanansa myös vaalien jälkeen, kun taas demarit, vassarit ja kristilliset eivät muka pidä. Nopeita johtopäätöksiä, sumuttavaa yksinkertaistusta, huvittavaa arseennuolentaa ja aivan tavallista populistista oppositiopuhetta. Opposition kun ei valitettavasti Suomessa tarvitse mukautua tai sopia yhtään mistään kenenkään kanssa. Ainakaan näkyvästi, valiokuntatoiminta lienee asia erikseen.

Tässä on mielestäni suomalaiselle medialle rakentamisen arvoinen kohta, tuoda esille myös opposition tekemää sovittelutyötä vaalien kärjistämisien jälkeen.

Ja sitten tämä netissä tehty tutkimus, jonka mukaan PS olisi suurin puolue. Katsokaapa ennen vaaleja netissä pidetyn Varjovaalin tulos ja sitten vielä kerran tätä maaseudun lehtien Taloustutkimuksella teettämän tutkimuksen tuloksia. Toivottavasti nyt jostain löytyisi kriittinen artikkeli tätä nollatutkimusta kohtaan.

Oppositiosta on hyvä huudella, tai tässä tapauksessa yksinkertaistaa ja tölväistä. Tämä tekee PerSuillekin hyvää, sillä nyt puolue saa rauhassa rakentaa itsestään todellisen puolueen, jolla on aito, itse kokonaan tehty ja yhtenäinen linja sekä puolueohjelma.

Niinsanottu sinipunahallitus

Poiketen aiemmasta hallitusneuvottelukäytännöstä, Katainen ehdotti yksipuolisesti hallituspohjaa, jota mediassa kutsutaan sinipunahallitukseksi. Jäljemmästä linkistä nähtävästä statistiikasta voi laskea miten todellinen tuo nimi oikeastaan on. Ensimmäistä kertaa koskaan suurimpana puolueena telmivä Kokoomus haluaisi samalle hiekkalaatikolleen Sdp:n, Vihreät, Rkp:n ja Kristillisdemokraatit.

Eduskunnan istumajärjestys 2011 - 2015

Kun miettii Vihreiden joustavamoraalista hallituspolitiikkaa ja katsoo valittuja vihreitä edustajia, voi todeta sen heille kylmän tosiasian, että puolueen punavihreät kannattajat ovat aloittaneet liikkumisen mm. vihertyneeseen Vasemmistoon. Näin ollen Vihreät on tällä vaalikaudella entistäkin sinivihreämpi, ainakin alkuasetelmiltaan.

Hallitusmatematiikkaa 0,1 op

Kokoomuksen kaavailemassa hallituksessa olisi siis puhtaalla oikeistolla huikea 53,6% enemmistöosuus, poliittista keskustaliberalismia edustavalla Vihreillä 8,9% osuus ja vasemmistolla 37,5% vähemmistöosuus. Kokonaisuudessaan tällä hallituspohjalla olisi eduskunnassa siis 112 paikkaa.

Tästä voi jokainen vetää omat johtopäätösensä mm. liittyen siihen minkälaisia päätöksiä valtioneuvosto tulee jatkossa tekemään, miten Sdp joutuu joustamaan omissa ehtojen asetteluissaan ja minkä värisiä Vihreiden linjaukset tulevat olemaan.

Mikä siis tulee muuttumaan verrattuna vanhaan menoon? Luulen, että ainoastaan se että vasemmiston rakentavia ehdotuksia kuunnellaan jossain määrin tällä vaalikaudella. Oikeistolainen politiikka vahvistunee, ja Kataisen hallituspohjaesityksen kaltaisia "neuvotteluja" tullaan käymään jatkossa enenevissä määrin.

Demareiden kritiikkiin yksipuolisesta hallituspohjaehdotuksesta Katainen totesi että "On erilaisia tapoja eri vuosina. Maailma muuttuu ja ihmiset muuttuvat. Olennaisinta on että saatiin järkevä ehdotus jne..." Tämähän on vain hieman pidemmälle perusteltu tapa sanoa, että meno muuttuu nyt tällaiseksi koska maailmakin muka muuttuu samalla tavalla. Ja lopuksi todetaan että tämä on järkevä ehdotus. Tämä on vasemmistolle käytännössä ota tai jätä -tilanne.

Sinisävyinen vihreä kunnioittaa vaalitulosta?

Vihreiden pyytäminen hallitukseen taas on mielestäni täysin demokratian vastainen tapa toimia. Ja Vihreätkin erikoisesti vastasivat myönteisesti tähän pyyntöön, muutamalla tiukahkolla ehdolla maustettuna. Saa nähdä mitä oikeistoenemmistö vastaa ydinvoiman rakentamiseen tai perusturvan kertakorotuksiin.

On mielestäni jokseenkin erikoista, että Vihreät, pienistä puoleista suurimman vaalitappion kärsineinä, ovat valmiita lähtemään hallitukseen. Entisenä vihreänä voi vain todeta että liberaali jousto jatkuu edelleen. Vihertyneen Vasemmiston pyytäminen hallitukseen olisi paljon demokraattisempi tie, mutta tämä saattaa hallitustunnustelijalle olla jo liian vaikeaa.

Suomen kokeneimpiin lukeutuva demaripoliitikko toteaakin YLE:lle, että tuollainen yksipuolinen tapa neuvotella ei tule jatkossakaan olemaan Suomen tapa ja PS:n sekä Vasemmiston pyytäminen hallitusneuvotteluihin ei ole vielä liian myöhäistä. Oikeistolaisen ehdottomille Perussuomalaisille tämä ei näytä olevan aito vaihtoehto, mutta vaalitenteissäkin loistavasti argumentoidun Arhinmäen ja kavereiden kantaa ei ole vielä kuultu.

http://yle.fi/uutiset/teemat/vaalit_2011/2011/05/tuomioja_hallituspohja_ei_viela_ratkaistu_2591568.html

Interwebs ja meikäläinen

Nettiä on vaikea käyttää. Niin vaikea, ettei sitä voi yksin osatakaan tietysti. Silti kirjoitan tässä päiväkirjaani tästä keväästä. Se on melkoista, mutta tarpeellista.

Ruskea puolue palaa kuten aiemmin oli puhetta, eli kun maassamme on toimiva hallitus. Voi olla varma, että siitä viikon sisällä löytyy jälleen yhteiskunnallinen epäkohta, johon on puututtava joko mielipiteillä sävytetyllä systemaattisella analyysilla tai sitten sarkasmin eri sävyin.

Tämä juttu tuskin on koskaan valmis. :)